Silppuriin

Tänään meni tarpeettomat muistiinpanot ja artikkelit silppuriin. Paraneminen voi alkaa

Valmistuminen koittaa

Sain eilen kuulla tiedekunnan kanslistilta, että nyt voi jo tuulettaa.

En ihan ymmärrä vieläkään, että enää ei tarvitsisi jännittää. Sen verran raskas prosessi henkisesti tämä loppusäätö oli.

Kerron ehkä joskus lisää.

Paperisotaa

Lippuja ja lappuja saa viedä paikkaan jos toiseenkin. Onneksi olen tietoinen mistä valmistumiseen tarvittava tieto löytyy. Sen omaksumista ei voi olettaa keneltäkään.

Jotenkin tuntuu, että nykyaikana nämäkin hommat voisi toimia automaattisesti. Esimerkiksi miksi opintokokonaisuuksia hakiessa pitää täyttää käsin lomake kuolleelle puulle lukien täytettävät tiedot samasta sähköisestä järjestelmästä mitä käyttäen se merkintä lopullisesti tehdään?

Läpi meni!

Nyt se kelpasi!

Eipä jaksa ruotia tämän enempää.

Neljä päivää ja 48 työtuntia myöhemmin

Toinen versio on siis palautettu professorille. Toisaalta on veto pois, mutta toisaalta on hirveästi adrenaliinia.

Voi olla, etten jaksa herätä töihin huomenna. Tai siis tänään.

Jes!

Rypistystä

41 työtuntia torstain jälkeen takana. Enää ei olis pitkästi. Paitsi niitä loputtomia viilailuja.

Ja oikeasti. Näin paljon sitä korjattavaa oli?!?

Valmistaudun sanomaan nyt riittää

Pikkuhiljaa, kohta jo neljänkymmenen tunnin työrupeaman jälkeen, voin valmistautua sanomaan että nyt riittää ja kaikki lisätyöpyynnöt on huomioitu.

Mutta riittääkö se?

Teen juuri viimeistä määrämittaista työtä, jonka jälkeen on mahdollista kiillottaa pintaa loputtomiin.

Palaan vielä tuohon riittämiseen. Tämän työrupeaman tarve tuli minulle niin yllätyksenä, että en voi olla varma enää mistään. Puutteet oli jälkeenpäin ajatellen perusteltuja ja hyväksyn ne kyllä, mutta en ollut osannut yhtään niihin varautua. Siksi nyt varaudun siihen, että joudun vielä jotain käpistelemään, enkä ota vastaan eriäviä mielipiteitä ennen kuin nimeni lukee siellä laitoksen hyväksyttyjen gradujen listalla.

Pitkä päivä edessä

Tulisipa tästäkin päivästä yhtä motivoitunut kuin eilisestä. Sain kuitenkin nukuttua herätyskelloon asti. Toivottavasti se riittää.

Tehtävissä tämä vieläkin on, mutta saas nähdä. Kolme isoa (suhteellisesti) juttua, joista yhdelle on annettu sitä tekohengitystä, toista määrämittaista aloitin eilen ja kolmas laajennustyö on kokonaan miettimättä.

Laitan tekstin tyrkylle oikeaan kohtaan ja käy postilaatikolla kävelemässä.

Versio 200

Versio 200 valmistui juuri. Edelleen kuitenkin on ne neljä asiaa valmistumatta.

Yhdelle niistä annoin tekohengitystä enkä ole vielä ihan tyytyväinen, mutta nyt se on parempi jo. Kyseessä onkin semmoinen asia (lähderiippuvuusjuttu), jota voi viilata aivan loputtomiin jos on aikaa. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse uusia lähteitä etsiä vaan lisäillä niitä mitä on joskus lukenut. Tosin kaikkea kun ei muista ulkoa niin pitää silti vähän lueskellakin.

Toista (kysymystenasettelukuvauksen parannusta) teen parhaillaan ja sen odottaisin valmistuvan seuraavan nelkytminuuttisen aikana. Olisipahan yksi määrämittainen tehtävä vähemmän.

Perhe lähti evakkoon. Toivottavasti tämä onnistuu ja valmistuu näin niin ei jää turhaan syyllinen olo siitäkään.

Työsarkaa riittää viikonlopuksi

Huh huh. Viikonloppu aikaa ja n. neljä kohtuullisen isoa asiaa käsiteltävänä. Aika paljon on uudelleenkirjoittamista ja jäsentelyä, mutta onneksi ei tarvitse mitään kokonaan uutta kehittää eikä uusia artikkeleita lukea. Kuvaa vaan mitä on tehnyt tarkemmin ja laittaa lukemistaan artikkeleista jäljen myös sinne graduun.

Saas nähdä. Aivan mahdollista tämä vielä on. Onneksi väsymys ei ole vielä ylitsepääsemätöntä, vaikka aika kuitti tämänkin päivän jälkeen olen.