Lippuja ja lappuja saa viedä paikkaan jos toiseenkin. Onneksi olen tietoinen mistä valmistumiseen tarvittava tieto löytyy. Sen omaksumista ei voi olettaa keneltäkään.
Jotenkin tuntuu, että nykyaikana nämäkin hommat voisi toimia automaattisesti. Esimerkiksi miksi opintokokonaisuuksia hakiessa pitää täyttää käsin lomake kuolleelle puulle lukien täytettävät tiedot samasta sähköisestä järjestelmästä mitä käyttäen se merkintä lopullisesti tehdään?
Pikkuhiljaa, kohta jo neljänkymmenen tunnin työrupeaman jälkeen, voin valmistautua sanomaan että nyt riittää ja kaikki lisätyöpyynnöt on huomioitu.
Mutta riittääkö se?
Teen juuri viimeistä määrämittaista työtä, jonka jälkeen on mahdollista kiillottaa pintaa loputtomiin.
Palaan vielä tuohon riittämiseen. Tämän työrupeaman tarve tuli minulle niin yllätyksenä, että en voi olla varma enää mistään. Puutteet oli jälkeenpäin ajatellen perusteltuja ja hyväksyn ne kyllä, mutta en ollut osannut yhtään niihin varautua. Siksi nyt varaudun siihen, että joudun vielä jotain käpistelemään, enkä ota vastaan eriäviä mielipiteitä ennen kuin nimeni lukee siellä laitoksen hyväksyttyjen gradujen listalla.
Vaikka hehkutinkin jo niitä 181 sivua kuvien kanssa, niin kirjoittamista on vielä jonkin verran.
Ajattelin kotiin ajellessa, että voisin jakaa lopun työmäärän neljään osaan ja tehdä kutakin yhden viikon (mukaan lukien kuluva). Jos jokaisesta viikosta pulauttaisi aivojen syövereistä tekstiä (ilman kuvia) n. kymmenen sivua (joista kaikkia ei tarvitsisi läheskään tyhjästä tehdä), niin siinähän se olisi (kun lisää ne kuvat). Nämä neljä osaa olisi helposti vielä erotettavissakin.
Vielä kun projektityöt antaisivat tälle myöten…
Mielikuvakarttatyökalun käynnistyessä voi vuodattaa hieman.
Oli tarkoitus valmistua tämän vuoden puolella. Tyhmänä katselin päivämääriä vasta nyt ja havaitsin, että sen pitäisi olla valmis ja professorien lukemana 27.11. eli käytännössä professoreilla jo parin viikon päästä. Minkä ihmeen takia Sen pitää olla valmis yli kuukautta ennen, jos paperit haluaisi tämän vuoden puolella?
Kiinnostaa joku publiikki, jos haluaa vain sen paperin. Toki publiikki on hieno tilaisuus ja sinne olisi kiva kutsua sukulaisia ja ystäviä, ei siinä mitään.
Tästä mielikuvakartasta, n. 25 sivusta valmista tekstiä ja toisesta mokomasta sekalaisia merkintöjä kiintolevyn nurkilla lähdetään siis liikkeelle:
Gradun mielikuvakartta
Ei tuosta kuulukaan saada selvää, kun se sisältää “salaista tietoa”. Huuu.
