Tehdäkö väkisin vaikeaa mutta pakollista asiaa, kun veto on jo pois (ja vähän huono olokin), vai tehdäkö niitä helpompia, joita nyt ei ole aivan välttämätöntä edes tehdä?
Aikaahan ei ole.
Tehdäkö väkisin vaikeaa mutta pakollista asiaa, kun veto on jo pois (ja vähän huono olokin), vai tehdäkö niitä helpompia, joita nyt ei ole aivan välttämätöntä edes tehdä?
Aikaahan ei ole.
Tämä blogi pääsi eilen eniten wordpressissä kasvaneiden top 100 -listalle hetkellisesti. Kumma(l)lista.
Kolme päivää + oikolukupäivä jäljellä. Kolme isompaa juttua kirjoitettavana + abstrakti, johdantoluvun tarkistus ja otsikon muuttaminen vastaamaan työn sisältöä.
Harmi, että viimeyönä gradu tuli uniin, mutta jospa säilyisinkin pirteänä vielä tänään.
Kaksi kolmesta jälkikasvusta oli juuri oksennustaudissa ja eilen illalla omaa mahaanikin väänsi (sen lisäksi, että olen jo ollut flussassa jo viikon).
Ekan kerran näiden kolmen aktiiviviikon aikana tuli mieleen, että mitä jos gradu ei valmistukaan. Tähän mennessä ei ollut koko epäonnistuminen tullut mieleenkään.
Mitä jos jonkun tällaisen takia epäonnistun tavoitteessani ja valmistuminen viivästyy? Uhraanko kaiken aikani ja ajatukseni tämmöiseen rypistykseen turhaan nyt, jos sitten käy ilmi, että olisinkin voinut tehdä lopun vähemmällä kiireellä ja tehdä jotain kivaakin välillä siinä sivussa?
Yksi luku/puoli sivua yhden kuvan selitystä vielä. Sitten riittää.
___neljäkymmentä minuuttia myöhemmin___
No nyt riittää. En ole hirveän tyytyväinen panokseeni tällä viikolla. Olisi tuosta paremmankin saanut… Pääasiat tuli kuitenkin sanottua (vaikka siirsinkin yhden niistä tulevalle viikolle, koska se kuuluu myös sinne).
Analysoin ehkä lisää viikonloppuna.
Olis kiva olla vaihteeksi terve (== ei-flunssainen) ensiviikolla.
Nokian kätevä softa osaa näyttää hienosti puhelimeen tulleet tekstiviestit yms. näytön alareunassa popuppina. En halua olla tavoitettavissa/häirittävissä niiden neljänkymmenen aktiiviminuutin aikana, joten PC-Suiten sulkeminen auttaa myös häiriöiden vähentämisessä.
Muuten tämä päivä näyttää lupaavimmalta tällä viikolla.
Hairahduin taas kymmeneksi minuutiksi Jaikuun, kun sinne oli mulle vastattu ja siitä kolahti tietysti ilmoitus sähköpostiin. Eikä se Jaiku edes lue tai löydä mun feedejä…
Jostain syystä on nyt hankala motivoitua. Ei ollut juuri aikaa katsella gradua viikonloppuna (toisaalta hyvä niin, ainakin teoriassa sai levättyäkin).
En tainnut herätä automatkalla (meinasin jopa nukahtaa kerran monotonisella moottoritiellä) enkä aamupalaverissa enkä edes oikein vieläkään.
Päätäkin särkee ja särkylääkkeet on loppu.
Huomasin sen juuri ja piti tulla se tänne kertomaan, kun tuli totaalinen stoppi.
Muutakin voisin musiikkivalikoimastani sanoa, mutta jääköön nyt kun asioita on vielä kirjoittamatta tältä päivältä.
Poistin eilen selaimen pikapalkista linkit Facebookiin ja Jaikuun, sekä Huuto.netit, blogit ja muut mitä joka päivä katson (paitsi ruokalistat
) ja poistin RSS -lukijan käytöstä. Suljin myös Outlookin ja Thunderbirdin ja katsoin niitä satunnaisesti eikä mua ollut kukaan siltikään kiireisesti kaivannut. Voisipa melkein jättää työpuhelimenkin kiinni täksi päiväksi ja kuunnella mahdolliset viestit satunnaiseen tapaan.
Tekeminen maistuu, kun muistaa vielä olla tutkimatta asioita samalla kun kirjoittaa. Ei kaikkea tarvitse heti samoin tein tarkistaa Googlesta ja jäädä sille tielleen vilkaisemaan nopeasti yhtä ja toista. Sekin on nyt vaivalloista, kun linkit eivät ole yhden klikkauksen päässä.
Koitan tänään rytmittää kirjoittamistani paremmin. 40 minuuttia tuntuu olevan hyvä aika tehdä juttuja intensiivisesti putkeen.