Vaikea valinta

Tehdäkö väkisin vaikeaa mutta pakollista asiaa, kun veto on jo pois (ja vähän huono olokin), vai tehdäkö niitä helpompia, joita nyt ei ole aivan välttämätöntä edes tehdä?

Aikaahan ei ole.

Älä (osa 2)…

… merkkaa muistiinpanoihin väärin tärkeitä asioita (kuten päivämäärät).

Grrr.

Tiukka rypistys

Havaitsin, että olin rajannut ja hahmotellut kahden viimeisen viikon panokseni liian epätarkasti ja jotain jäi perjantaina vielä kesken. Oikeastaan huomenna teen sitten sitä samaa, mitä tein tälläkin viikolla. Ainakin sellainen rajapinta mistä pitäisi ainakin olla helppoa lähteä liikkeelle on olemassa.

Kaksi ensimmäistä viikkoa oli helppoja. Tiukasti rajatut ja hyvin tuntemani aiheet oli suhteellisen helppoja toteuttaa. Vaikka nytkin olen miettinyt kaiken periaatteessa valmiiksi on tämä kuitenkin erilaista, sillä teksti täytyy tuottaa tavallaan kokonaan tyhjästä.

Tehokasta viikkoa odotan. Hukkapätkiä ei ole varaa viettää ja onneksi niitä ei ole tiedossakaan (siis mitään muita projektipalaverejä tms.). Tulevalla viikolla pitää vielä tarkistaa tutkimuskysymys ja kirjoittaa yhteenveto, eli palaan taas siihen mistä aikoinaan aloitin ja käyn vielä kaikki läpi kunnes lopuksi vedän lyhyesti yhteen kaiken tekemäni. Toivottavasti olen tuossa viimeksimainitussa pisteessä jo perjantaina.

Siinä se sitten olisi.

Professorini sanoi muuten yhden asian mikä jäi erityisesti mieleen. En tosin muista sanatarkasti, mutta jotenkin näin se meni:

tarkastuslausunnossa tulee sitten näistä [tietyistä puutteista] raippoja.

Jotenkin vasta nyt tässä vaiheessa tuon lauseen myötä tajusin oikeasti, että opinnäytetyön ei tarvitse olla täydellinen. Vastahan minä tätä kuitenkin opettelen ja tarkoituksena onkin vain osoittaa, että osaan perustaidot ja olen kehityskelpoinen yksilö. Vaikka raippoja tulisikin, niin se tarkoittaa vain ainoastaan sitä, että niistä voi ottaa opiksi ja jatkossa, “oikeassa elämässä”, tehdä asiat niiltä osin paremmin.

Keksin muuten jo jatkokäyttöä tälle blogille, mutta siihen palataan sitten huhtikuussa.

Toiveikkain mielin huomiseen. Viikko vielä. Täysillä. Muistakaa tsempata.

Älä…

…tulosta, jos voit tehdä sen näytöllä.

…hahmottele paperilla tai näytöllä, jos voit kirjoittaa sen suoraan tekstiin.

…tee muistiinpanoja, jos voit kirjoittaa ne suoraan tekstiin.

…epäröi lisätä viitettä välittömästi.

…jää miettimään asiaa nyt, jollei se ole juuri nyt tärkeä. Kirjoita \todo{} sen sijaan ja katso myöhemmin oliko asia oikeasti tärkeä (yleensä ei).

…blogaa asiasta kun pitäisi tehdä itse asiaa (nyt on tosin kahvitauko).

Muista pitää sähköposti kiinni / Motivoitumisyritystä

Hairahduin taas kymmeneksi minuutiksi Jaikuun, kun sinne oli mulle vastattu ja siitä kolahti tietysti ilmoitus sähköpostiin. Eikä se Jaiku edes lue tai löydä mun feedejä…

Jostain syystä on nyt hankala motivoitua. Ei ollut juuri aikaa katsella gradua viikonloppuna (toisaalta hyvä niin, ainakin teoriassa sai levättyäkin).

En tainnut herätä automatkalla (meinasin jopa nukahtaa kerran monotonisella moottoritiellä) enkä aamupalaverissa enkä edes oikein vieläkään.

Päätäkin särkee ja särkylääkkeet on loppu.

Kylläpä aika kulkee

Projektitöitä kahdella (ja useammallakin) rintamalla. Siinähän meni sitten ihan pari viikkoa sitten viimeisen merkinnän.

Kokemuksen merkityksestäkin minulta on kysytty, mutta vastauskirjoitus odottaa draftseissa kuvitusta ja paria lisäjuttua. Ehkä joskus, muttei nyt.

Seuraavaksi sukellan milteinpä viimeistä kertaa parin tärkeän lähdekirjan pariin. En jaarittele siis pidempään.

Spotify on aika helmi ja pelastus huonekaverin näpytykseltä. Didon uusin (spotify:album:4KNKqXUmibcRVNs5drC2xd) soi tällä erää ja muistan kuinka olen vastaavassa tilanteessa kuunnellut häntä ennenkin.

Ruskean hiiren päivä

Ei tämä nyt oikein etene. Päätä ja silmiä särkee ja olo on kuin ruskealla hiirellä ja se haittaa keskittymistä.

Hukkapäivä gradun suhteen

Aamulla riensin palaveriin, josta kukaan ei muistanut ilmoittaa, ettei sitä ole. Päivällä kokoustin toista projektia ja illalla meni muissa projektijutuissa. Blaargh.

Viikonloppu oli sentään paras ja levollisin ikinä.